Mitä
jos työssä, kaikessa tekemisessä ja olemisessa yhdistyisi
onnellisuus, hauskuus, innostus ja intohimo? Onko se mahdollista? Mitä jos tekisi
unelmien työtä unelmien paikassa? Mitä jos asuisi siellä, missä
on aina unelmoinut asuvansa? Mitä jos tekisi vain sitä, minkä
kokee omaksi? Mitä jos näin ei ole, pitääkö ihmisen jäädä
intohimottomana, lähes aivokuolleena aloilleen odottelemaan ja
katselemaan, tyytyä osaansa? Vai pitääkö ja onko oikeus alkaa
tekemään työtä niiden asioiden eteen, joita eniten haluaa tehdä
tai missä haluaa olla?
Olen
pidemmän aikaa jo miettinyt ja pelännytkin, että holhoaako ja
painostaako tämä hyvinvointivaltio ja holhousyhteiskunta minut
vielä kuoliaaksi. Joudunko pakotettuna tekemään asioita, joita en
halua tehdä vain siksi, että nippa nappa pysyn leivässä kiinni.
Ihmettelen, miten ihmiset jaksavat painaa töitä loskassa lähes 70
vuotiaiksi asti. Eläkkeelle päästyään paikkoja kolottaa, on
sairauksia, elää mahdollisesti muutaman vuoden ja kuolee pois,
ellei jo aikaisemmin.
Kävin
selvittämässä Tilastokeskuksen sekä Terveyskeskuksen sivulta,
mikä olisi mahdollinen elinajan ennusteeni sekä nykyinen
eläkeikäni. Iän ja sukupuolen arvion mukaan elinikäni olisi 74
vuotta, elintapojen mukaan laskettu mahdollinen elinikäni olisi 81
vuotta. Laskennallinen vastasyntyneiden eliniän ennuste vuonna 1979
syntyneille oli 68.95 vuotta. Eläkeuudistuksen myötä varhaisin
ikä, koska itse pääsisin vanhuuseläkkeelle on 66v 6kk.
Tavoite-eläkeikäni on 69v 2kk.
Onko
tämä minun elämäni tarkoitus? Syntyä, istua koulun penkeillä,
tehdä koko elämäni työtä, päästä sairaana eläkkeelle ja
kuolla pois? Olen pitkän aikaa miettinyt, miksi hukkaisin tämän
ainutlaatuisen tilaisuuteni tekemällä asioita, joita en halua tehdä
tai olemalla paikassa, jossa en enää halua olla. Miksi en saisi
tehdä niitä asioita, joista minä nautin, niitä asioita jotka ovat
minulle tärkeitä ja joista saan elinvoimaa tai olla siellä missä
minun kuuluisi olla.
Olen
kyllästynyt ja haluton tekemään nykyistä työtäni. En saa siitä
minkäänlaista intohimoa, päivät ovat vain päivästä toiseen
selviämistä, pelkkää puurtamista ilman nautintoa. En käy töissä
koska työkaverit olisi kivoja, olisi kiva nähdä ihmisiä tai että
päivissäni olisi jotain tekemistä. Olen käynyt töissä
pelkästään rahan takia. Ei, en halua viettää aikaani
työkavereideni kanssa, en kaipaa ihmisiä ympärilleni, en käy
töissä siksi, että päivisin minulla olisi jotain tekemistä, parempaakin
tekemistä keksin ihan muutenkin. Miksi nykyistä työtäni siis
jatkossa tekisin. Niin, en teekään.
Olen
kyllästynyt tähän maahan, jossa menestyminen ja ihmisten arvostus
mitataan rahassa. Tähän jatkuvaan oravanpyörässä elämiseen ja
juoksemiseen. Tähän maahan, jossa elinkustannukset ovat aivan liian
korkeat. Yle uutisoi, että Sveitsi
on maailman kallein maa asua. Sveitsin
jälkeen kalleimmat maat ovat Norja, Venezuela, Islanti ja Tanska.
Suomi on listalla vasta
sijalla 13. Vuokra-asumisen suhteen Suomi on vasta
29. kallein maa. Ruokakustannuksissa Suomi on sijalla 14 ja
ravintoloiden hinnoissa kymmenes. Korvaani
särähtää sana
vasta.
Maailmassa on 195 valtiota ja suomi on kalleudessa mitattuna vasta
sijailla 13. Noh, kaikkihan on tietysti suhteellista.
Olen
kyllästynyt tähän maahan, jossa holhotaan ja seurataan ihmisten
tekemisiä. Valvontaa ja holhousta lisätään ja kansalaisoikeuksia
vähennetään. Maanteillä syynätään auton renkaita, alkoholia
saa ostaa tasan kello 9 aamulla, ei minuuttiakaan aikaisemmin.
Ihmisten eläkeikää nostetaan, työaikaa pidennetään,
mielenosoituksia tai joukkokokoontumisia kavahdetaan, esimiehet
saavat lukea työntekijöiden työsähköposteja, kaupunkeihin ja
maanteille asennetaan entistä enemmän valvontakameroita.
Olen
kyllästynyt tähän maahan, jonka sanotaan olevan maailman toiseksi
vähiten korruptoitunut maa. Silti jatkuvasti uutisoidaan mm. lahjus-
ja vaalirahaskandaaleilla. Täällä korruptio tehdään
hienotunteisemmin ja porsaanreikiä hyväksi käyttäen. Tähän
maahan, jossa avoimesti ihannoidaan Yhdysvaltoja, hyväksytään
niiden väkivaltaiset toimet ympäri maailman sekä siihen, että
kansalaisia yritetään väkisin aivopestä itänaapurin pahuudella,
jotta hallitus saisi siunauksen liittyä Natoon. Yhdysvalloilla on
702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa, kaikilla mantereilla paitsi
Etelämantereella. Venäjällä on sotilastukikohtia 8. maassa,
kaikki valtiot vanhoja Neuvostoliiton aikaisia alueita. Mikä onkaan se valtio, joka aiheuttaa olemisellaan ja toiminnallaan turvattomuutta ympäri maailman?
Olen
kyllästynyt tähän ilmastoon, jatkuvaan kylmyyteen, pimeyteen,
pitkään talveen ja niihin loskakeleihin. Kesä on hienoa aikaa
mutta se on aivan liian lyhyt ja useimmiten hyvät kelit jää
laskettavaksi kahden käden sormilla. Olen kuin kilpikonna, joka
herää eloon ja nauttii olostaan mitä kuumemmaksi ilma käy. Ei, en
nauti syksyllä istua sisällä villasukat jalassa, viltti päälläni,
juoden lämmintä glögiä ja syöden pipareita, kun syysmyrsky
riepottelee puita. Haluan istua palmun alla, jalat painautuneena
lämpöiseen hiekkaan juoden kylmää kaljaa ja välillä uimassa
käyden.
Niin, jotkut
kokevat syntyneensä väärään kehoon, minä koen syntyneeni
väärään paikkaan ja aikaan.
