Kevät tekee kovasti tuloaan ja läskipyörä projekti etenee rauhakseltaan.
Pyörän runko ja kaikki muutkin osat on nyt maalattu. Maalauksen suoritti, Metallityöliike Juholat Ylöjärveltä. Runko menee ensiviikolla vielä lakkaukseen, jolloin se saa viimeisen silauksensa. Lakkauksen suorittaa automaalaamo Arto Joki Tampereella. Pyörän runkoon ei tule ylimääräisiä tarroja, pelkästään rungon keulassa on suunnittelemani logo. Haluan rungosta yksinkertaisen, pelkistetyn kauniin.
Vanteisiin teetin Ylöjärveläisessä painotalo Mainospainossa "My Journey To Happiness" tarrat, jotka pienen asettelun jälkeen sain kuin sain aseteltua vanteisiin. Halusin vanteista näyttävät ja myös kestävät, joten Arto Joki pisti vanteisiin vielä useamman kerroksen lakkaa.
Ensi viikolla luultavimmin pääsen pistämään pyörän ajokuntoon. Viimeiset hienosäädöt tekee Active Bike Tampereella.
Oriveden länsipuolella, rauhallisella metsäalueella sijaitsevan Pukalan virkistysmetsän sydän on syvä ja kirkasvetinen Pukalajärvi. Etelä-Suomen Inariksi luonnehditun Pukalan syvimmäksi kohdaksi on mitattu jopa 54 metriä. Metsähallitus on rauhoittanut hallinnassaan olevat Pukalajärven pohjoispuolen rantametsät sekä saaret vuonna 1968.
Pukala on rauhallinen päivä- ja viikonloppuretkikohde, jossa on hyvät mahdollisuudet patikointiin sekä marjastamiseen ja sienestämiseen. Pukalajärven pohjoisosan kalliorantaiset saaret, salmet ja lahdenpoukamat taas tarjoavat suojaisan ympäristön mm. melontaan ja kalastamiseen.
Alla lyhyt video päivästä:
Kuvakooste päivästä:
Muistan
erään keskustelun, jonka kävimme vanhimman poikani kanssa noin
vuosi sitten. Poikani kertoi minulle, että ”olet eron jälkeen
muuttunut”. Pojan sanat saivat minut silloin hetkeksi hiljaiseksi, en
tiennyt mitä sanoa. Asiaa useaan kertaan jälkeenpäin miettien ja
pohtien, poikani oli oikeassa. Olen muuttunut hyvinkin paljon. Ehkä
sen jo silloin sisimmässäni tiedostin, mutta en ollut hyväksynyt
asiaa.
Elämä
on mahtava matka, täynnä vaiheita, mitä ihmeellisimpiä tarinoita
ja kappaleita. Se tarina alkaa itkulla ja päättyy useimmiten
itkuun. Se mitä siinä välissä tapahtuu, on monen tekijän summa.
Kaikella on kuitenkin tarkoituksena, alkunsa ja loppunsa. Asiat,
jotka eilen olivat läsnä ja hyvin, eivät välttämättä huomenna
ole. Olen pohtinut aikaisempia elämäni kappaleita ja hyväksynyt
sen, että sisimmässäni on todellakin tapahtunut muutos, niin kuin
poikani kertoi.
Mutta
eikö elämän pitäisi olla juuri sitä, muuttumista ja uudistumista? Jokainen hetki, jokainen tilanne muuttavat ihmistä. Se
ihminen joka olin eilen, ei suinkaan tarkoita, että olen tänään
sama ihminen. Meissä tapahtuu muutoksia joka päivä, opimme uusia
asioita, koemme uusia asioita, niin hyviä kuin huonojakin, kypsymme
ja vanhenemme. Suljemme ja avaamme uusia kappaleita elämässämme,
kirjoitamme uusia tarinoita ja päätämme vanhat tarinat. Elämä on
kuin autolla ajamista, kokoajan on muistettava katsoa eteenpäin.
Menneet tarinat ja kappaleet häviävät taustapeiliin niin kuin
maisemat ja jäävät muistoiksi.
Tämä
tie, jota olen vuosia kulkenut eteenpäin, on vienyt minua kuitenkin
taaksepäin. Raskaat
vuodet, raskaat koetut asiat ovat tehneet tehtävänsä. Nämä pienet asiat, isot asiat, kaikki ovat muokanneet minusta sen, mikä nyt olen. En jaksa
enää samalla lailla niitä asioita, mitä ennen jaksoin.
Ennen tapasin ihmisiä, kävin ulkona, olin sosiaalinen ja
osallistuin asioihin koska ”niin kaikki muutkin tekevät” ja
”pitää olla sosiaalinen”. Olin
aina läsnä ja valmiina toisia varten.
Nyt olen väsynyt siihen, että jatkuvasti pitää olla läsnä
toisia varten.
Olen
aina ollut erakko ja viihtynyt parhaiten yksin mutta mitä
vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin yksin olemisesta, omasta
rauhasta ja hiljaisuudesta. Muiden
ihmisten läsnäolo on alkanut tuntua päivä päivältä aina vain
ikävämmältä ja väsyttävämmältä, ympärillä oleva meteli ja
hälinä ärsyttävät. En nauti ystävien tapaamisista, käydä
heidän kanssaan merkityksettömiä keskusteluja, kysellä toisten
ihmisten kuulumisia.
Asiat, joita elämässäni on tapahtunut tai ei ole tapahtunut, ovat
muuttaneet minua. Ajatukseni itsestäni, elämästä, ympärillä
olevasta maailmasta ja muista ihmisistä ovat muuttuneet.
Laivani
on ollut liian pitkään ankkuroituna vieraaseen satamaan. Pohja on
hiljalleen lahonnut ja madot ovat tehneet pohjaan reikiä. Näistä
nämä helvetilliset, pienet ja iljettävät luikertelijat ovat
vuosien aikana päässeet turmelemaan laivani sisukset. Nämä madot ovat saaneet aikaiseksi sen, että olen pitkään jo ollut
kyllästynyt tähän tarinaan, mitä nyt elän. Tämä kappale on saanut minut voimaan pahoin. Siksi uudistun,
muutun ja luon nahkaani, kuin käärme. Olen löytänyt mahdollisen
portin onnellisuuteen. Vielä jonakin päivänä, laitan avaimen
porttiin, kuulen portin avautuvan ja tunnen, kuinka kasvojani pyyhkäisee lämmin, uusi tuulahdus. Toivon, että tämä
tuulahdus on se, joka vie minut kauas onnellisuuteen.
